Aina ajoittain minulta kysytään mitä välineitä käytän tai että mikä hiusterä on. Siksi kerron tässä jonkin verran käyttämistäni välineistä. Pitemmällä oleville piirtäjille tämä osio on varmasti suhteellisen turha, mutta toivottavasti tästä on jotain hyötyä jollekulle. n_n
Mikään laaja opas tämä ei ole eikä ole tarkoituskaan olla, joten suosittelen sarjakuvista tai piirtämisestä yleensä kiinnostuneita käymään Sarjakuvaseuran ylläpitämässä Kupla-Akatemiassa, joka on laaja verkossa toimiva opas sarjakuvan tekemiseen välineiden valinnasta julkaisuun asti. Toinen paikka josta on apua kokeneillekin tekijöille on Kvaak.fi, sarjakuvaportaali, jonka foorumilla pyörii runsaasti sarjakuvaihmisiä. Kirja jota suosittelen kaikille sarjakuvantekemisestä kiinnostuneille on Scott McCloudin Making Comics.
Essi Nopasen kanssa kirjoitimme piirtämisartikkelin Anime-lehteen n:o 11. Siinä käsittelimme sarjakuvien tekoa noin yleensä ja välineiden lisäksi kerroimme mm. vaikutteista ja julkaisusta.
Ei ole mitään "oikeita" välineitä piirtää sarjakuvaa. Kaikkea kannattaa kokeilla, jokainen löytää sitten ne välineet jotka kokee itselleen sopivimmiksi. Mihinkään ei ole pakko jämähtää koko loppuelämäksi ja on hyvä vaihdella tarvikkeita ja tyyliä aina sen mukaan mitä on tekemässä. Monipuolisuus on valttia.
EDIT: 14.2.2007
<< Takaisin
Mistä välineitä saa?
Lyijykynä ja pyyhekumi
Hiusterä (piirtoterä)
Sivellin
Pullotussi
Huopakynät
Täytettävät kynät ja Brush Pen
Akvarelli, guassi ja akryyli
Markkerit (mm. Copic-tussit)
Paperi
Mihin kokoon kannattaa piirtää
Kuvankäsittely- ja piirustusohjelmat
Valopöytä
Apua, mokasin tussauksen! Mitä nyt?
Piirtäjät hankkivat tarvikkeensa esimerkiksi taidetarvikeliikkeistä sekä tavaratalojen ja kirjakauppojen paperiosastoilta. Ihan lähimarketista niitä ei ehkä kuitenkaan kannata ostaa. Totta on ettei aloittelevan piirtäjän kannata heti alkuun hankkia kalliita värejä, viittäsataa erilaista Copic-tussia, maalipistoolia, arsenaalia erilaisia rasterikalvoja ja ammattikäyttöön tarkoitettua kuvankäsittely- tai piirustusohjelmaa, mutta hyviin välineisiin kannattaa panostaa. Huonoilla välineillä ei pahimmassa tapauksessa saa aikaan kuin huonoa jälkeä. Hyvä ei välttämättä tarkoita kallista ja kannattaakin kysyä vinkkejä muilta piirtäjiltä. Kun on kokeillut eri välineitä ja tieto ja taidot ovat karttuneet, alkaa hahmottaa sen mitä välineiltään vaatii.
Aloittakaamme lyijykynästä ja pyyhekumista, jotka jossain määrin kuuluvat melkein jokaisen piirtäjän varustukseen. Itse käytän yksinkertaisesti täytettävää lyijykynää ja 0.5 HB lyijyä. Moni ei lyijytäytekynistä pidä mutta itse suosin sitä sen vaivattomuuden takia. Lyijyn paksuus ja pehmeys ovat myös makuasia, jotkut suosivat HB:tä pehmeämpää. Liian kovaa lyijyä ei kannata valita sillä se raapii paperia eikä sitä saa kumitettua kunnolla, liian pehmeä taas muhjaantuu paperiin helpommin. Luonnosteluun täytettävä lyijykynä on kätevä sillä sitä ei tarvitse teroittaa, mutta varsinaisiin lyijykynätöihin sitä ei kannata käyttää.
Pyyhekumi ei sekään saa olla liian kova ettei se raavi paperia rikki eikä se saa sutata. Itse suosin muovipohjaisia pyyhekumeja sillä ne kumittavat hyvin eivätkä kulu hetkessä loppuun. Liian pehmeistä kumeista on ollut huonoja kokemuksia, ne sai käytettyä noin puoleen väliin minkä jälkeen ne halkesivat.
Monet piirtävät työnsä puhtaaksi koneella, mutta perinteinen piirtoterä elää ja voi hyvin. Terän käyttö vaatii hieman harjaantumista, ja usein ihmisiä saakin suorastaan pakottaa kokeilemaan muutakin kuin huopakynää. On totta että ammattilainen voi saada huopakynälläkin aikaan hyvää jälkeä, mutta siihen ei kannata jämähtää ellei ole ensin kokeillut kunnolla muitakin vaihtoehtoja. Terällä saa vaivattomammin elävää viivaa, kun taas huopakynällä joutuu erikseen paksuntamaan viivoja jolloin jäljestä tulee helposti jäykkää.
Piirtoteriä löytyy useita erilaisia ja niitä on myös tekstausta varten. Terät myydään erikseen ja ne kiinnitetään varteen ja kastetaan nestemäiseen pullotussiin. Kokeilemalla löytää sen itselleen sopivimman, pääasia ettei terä tarraa kiinni paperiin. Terällä piirtäminen vaatii hieman harjoittelua mutta sen jälki on huopakyniä elävämpää. Käytön jälkeen terä puhdistetaan. Olen huuhdellut sen yksinkertaisesi vedellä ja kuivannut, tosin omat teräni tuppaavat usein ruostumaan tyvestä. Suosikkiteriin kuuluu tällä hetkellä G-terä (G-pen) joita viimein saa myös Suomesta.
Joskus kitisin että en varmasti käytä sivellintä, mutta nykyään piirrän sillä aina toisinaan. Sitä on myös kätevä käyttää mustien alueitten värittämiseen. Siveltimen tulisi olla tukeva ja sen kärjen pitäisi kastettaessa olla terävä. Siveltimellä on helpompi piirtää isompaan kokoon, vaikka sillä saa toki aikaan hyvinkin pientä jälkeä. Liian pientä ei kannata valita sillä pienimpiin siveltimiin ei varastoidu riittävästi tussia. Keinokuituinen on hyvä ja tukeva valinta ensimmäiseksi siveltimeksi, mutta sen kärki menee pilalle suhteellisen nopeasti. Lisäksi keinokuituinen on hankala puhdistaa käytön jälkeen. Muutkin ovat huomanneet saman, joten kokeilin kaverin vinkistä kalliimpaa. Eron huomasi heti sekä käytössä että puhdistaessa. Hyvästä siveltimestä saa maksaa, mutta se säilyy kunnossa pitempään kun sitä hoitaa oikein.
Sivetimen käytössä olen saanut ja kuullut seuraavia neuvoja:
Älä kasta sivellintä tussiin tyveen asti.
Pidä piirtäessä pöydällä vesiastiaa jossa huiluttelet sivellintä aina välillä.
Älä missään nimessä jätä sivellintä kuivumaan tai seisomaan vesiastiaan harjapuoli alaspäin.
Vältä koskemasta harjaksiin käsin.
Käytön jälkeen sivellin pitää puhdistaa huolella. Se pestään kylmällä vedellä, puhdistamiseen voi käyttää marseille-saippuaa, jota on esimerkiksi tavallisista kaupoista saatava Le Chat. Pesun jälkeen siveltimen kärki kannattaa kuulemma vielä nuolaista teräväksi.
Nestemäisiä tusseja on valittavana useita erilaisia, sekä halvempia että kalliimpia, vedenkestäviä ja vesiliukoisia, suhteellisen hajuttomia ja todella pahalle haisevia. Itse käytän Talensin India Inkiä joka ei liene halvimmasta päästä, mutta se on veden- ja valonkestävää ja jälki on hyvin mustaa. Tussia olen ostanut ison tötsän josta kaatelen pienempään astiaan, omassa tapauksessani vanhaan tussipulloon. Pullon olen teipannut pahvialustalle jotta se pysyisi varmemmin pystyssä. India Ink on hyvin paksua ja tönkkiintyy helposti, joten sillä ei kannata täytellä täytettäviä kyniä! Täyttösäiliötä varten olen hankkinut Pelicania, joka on kalliimpaa mutta juoksevampaa. Talens ja Pelican eivät suinkaan ole ainoita tusseja, joita voi käyttää. En ole kokeillut halvimpia vaihtoehtoja, mutta kuuleman mukaan ne saattavat haista hyvinkin pahalta. Kannattaa kysellä.
Monet käyttävät huopakyniä mutta itse en niistä erityisemmin välitä. Syyt tähän ovat seuraavat: huopakynät kuluvat nopeasti, tulevat kalliiksi ja niistä tulee kamalasti roskaa. Lisäksi niiden jälki ei ole yhtä elävää kuin terän tai siveltimen. Huonolaatusten kynien jälki ei välttämättä säily. Kokeilin halvempaa huopakynää muutamaan Tositarinaan, mikä oli huono idea: jälki peilautui parissa viikossa viereisiin papereihin ja nyt osa sivuista on täynnä kellertäviä läiskiä. Vesiliukoisten kynien värit saattavat ajan myötä muuttua hyvinkin paljon. Tästä ei tosin ole haittaa jos originaalien ei ole väliä säilyä.
Liuotinpohjaisten kynien käyttämistä en suosittele! Ne haisevat pahalta eikä höyryjen hengittäminen ole pitemmän päälle terveellistä. Vielä Limingassa käytin joskus ruutujen rajojen tussaamiseen Textmarkeria, mutta pian tussasin jo käytävässä tai ulkona sillä ei niillä voinut työskennellä sisällä. Jos joku käytti "hajutussia" sisällä, kuului kohta luokan toisesta päästä huuto: "KUKA TÄÄLLÄ OIKEIN TUSSAA?!"
Huopakynät ovat "kenttätyöhön" ihan jees, eli silloin kuin piirretään jossain muualla kuin työpöydän ääressä. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa tai edes paras vaihtoehto. Jos kuitenkin huopakynää haluaa käyttää, hyvä ja valonkestävä merkki on esim. Sakura Pigma Micron, jonka sivellinversiosta Pigma Brushista ei ole juuri mihinkään.
Täytettävät kynät ja Brush Pen
Kuvapäivistä tai luonnoskirjaa tehdessä saattaa olla hankalaa ruveta pelleilemään tussipullon kanssa. Tällöin tarvitsee vaivattoman kynän jota voi kuljetella mukana ja ottaa esille missä vain. Vannoutuneena huopakynien vihaajana olen itse päätynyt muihin vaihtoehtoihin, joita ovat täytettävä mustekynä ja brush pen eli sivellinkynä.
Penaalissani minulla on Pelicanin täytettävä mustekynä johon olen ostanut täytettävän patruunan, Pentelin Brush Pen sekä pari vesiväreille tarkoitettua sivellinkynää, joista toisen olen täyttänyt harmaalla ja toisen mustalla. Lisäksi mukana on tussipullo mustekynän täyttöpatruunaa varten. Talouspaperia kannattaa olla aina käsillä. En vaihtaisi näitä kyniä huopakynään, mutta aivan ongelmatonta ei näidenkään kanssa pelaaminen ole. Pentelin patruunoilla täytettävä Brush Pen toimii yleensä ongelmitta, mutta tavallisella pullotusilla täyttämäni mustekynä vaatii usein "käynnistyksen", erityisesti kylmällä ilmalla. Tämä johtuu tussin taipumuksesta tönkkiintyä kynän kärkeen. Kesällä kynät yleensä toimivat moitteettomasti. Mustekynille on saatavissa myös tavallisia kertakäyttöpatruunoita, mutta niiden muste ei ole vedenpitävää. Tästä syystä täyttelemme kyniä pullotussilla. (Pentelin Brush Penin patruunat ovat siis eri asia.)
Markkinoilla on myös useita erilaisia vesiväreille tarkoitettua säiliösiveltimiä jotka täytetään vedellä. Osa näistä soveltuu myös täytettäväksi mustalla ja ne ovat erinomaisia harmaata varten (laimmennettu pullotussi). Eri merkkien nesteenvirtaus vaihtelee ja osa ei toimi täytettäväksi tussilla. Parhaaksi on koettu Pentel, jota ei toistaiseksi ole saanut Suomesta.
Kun sanon "vesivärit" ajattelevat monet vamasti niitä pyöreitä nappeja, joita käytettiin koulussa kuvistunneilla. Unohtakaa ne. Hyvä. Tietokoneväritys on vallalla, mutta perinteisiä menetelmiä ei suinkaan kannata jättää huomiotta. Värit vaativat harjoittelua, mutta hyvä vesivärityö näyttää yleensä aina paremmalta kuin tietokonegrafiikka, vaikka joku saattaakin tästä olla eri mieltä. Vesivärit eivät kuitenkaan vaadi sähköä eikä niistä lopu akku. Tärkeintä on paperin valinta, ilman hyvää paperia ei vesiväreillä saa aikaan hyvää jälkeä! Papereista puhun lisää alempana.
Akvarelli eli "vesivärit" ovat niitä pieniä karkinnäköisiä, jotka on kääritty papereihin. Akvarellit kuultavat läpi, joten paperin oma pinta tuo kuvaan valoisuuden. Tummempaa lisätään päälle ohuina kerroksina. Paperin on hyvä olla hieman kostea, mutta ei liian märkä. Jälki muuttuu sen mukaan maalaako märällä kuivalle, kuivalla märälle, märällä märälle... Hyvät akvarellit maksavat paljon, mutta harjoittelun voi aloittaa halvemmallakin. Useista merkeistä on saatavilla halvempia oppilasversioita. Kannattaa vielä mainita, että osa väreistä sisältää raskasmetalleja, joten turhaa itsensä sotkemista on hyvä välttää.
Tuubeissa myytäviä guasseja eli peitevärejä voi käyttää joko erikseen tai akvarellin kanssa. Nimensä mukaan ne peittävät hyvin. Akvarellilla voi maalata vain tummalla vaaleamman päälle, mutta guasseilla homma toimii toisinkin päin. Akryylit taas ovat kirkkaita, muovipohjaisia ja kuivuttuaan vedenkestäviä, joten virheitä ei pahemmin voi korjailla. Akryylit sopivat kuulemma myös allergikoille.
Pitää heti myöntää: itse en kuulu maailmanlaajuiseen Copic-hehkutusrintamaan. Ne ovat makuuni hieman liian kalliita ja niistä menee pitempään tehdessä pää sekaisin. Copicien liuottimista en ole varma, mutta kaveri ihmetteli miten niillä kukaan pystyy tekemään pitkiä aikoja sillä hän saa aina päänsä kipeäksi. Olen käyttänyt Copiceja jonkin verran, ja käytän ehkä myös vastakin, mutta puollan silti perinteisiä värejä. Akvarelleilla ja tietokoneella saa sekoitettua kaikki sävyt, Copiceilla samaan tarvitaan kokonainen armeija.
Copic-tusseilla tulee nopeasti siistiä jälkeä. Mille tahansa papereille niillä ei kannata tehdä, sillä tussi kuluu nopeammin jos paperi imee sitä liikaa itseensä. Markkinoilla on markkereille tarkoitettuja omia papereita. Papereista puhun lisää jäljempänä. Vaihtoehtoja Copiceille ovat esimerkiksi Tria-tussit, joita jotkut käyttävät Copicien ohella. Trioissa ei ole saatavana sivellinkärkeä ja ne sopivat epäilemättä paremmin muuhun kuin sarjakuviin ja kuvituksiin.
Paperin tulisi olla happovapaata, kumitusta kestävää eikä liian huonolaatuista ettei tussi leviä siihen. Eri tarkoituksiin kannattaa valita eri paperi, kallista paperia ei kannata tuhlata sellaiseen jonka voi yhtä hyvin tehdä tavalliselle kopiopaperille.
Tavallinen kopiopaperi on riittävää ideointiin, luonnosteluun ja muuhun toimintaan joka ei vaadi paperilta ihmeellisiä ominaisuuksia. Se sopii myös puhtaaksi piirtämiseen, tietyissä rajoissa: esimerkiksi terällä ei kannata tehdä kopiopaperille, sillä paperi on liian ohutta, ei kestä tarpeeksi kosteutta ja terä tarraa siihen kiinni. Olen hankkinut myös kalliimpia piirustuspapereita jotka kestävät kosteutta, sekä teknisen piirtämisen paperia, joka on käytännössä samaa kamaa kuin "mangapaperi". Sileälle paperille on mukavampaa tehdä terällä, joskin osa papereista voi tuntua liiankin liukkailta. Myös sileää lasertulostinpaperia on kokeiltu. Copic-tusseja varten kannattaa ostaa markkeripaperia, joka ei ime tussia liikaa ja jolle jälki leviää nätisti. Vesiväreillä tehdessä hyvä paperi on kaiken a ja o. Huonolle paperille ei saa hyvää jälkeä. Vesiväripapereita on useita erilaisia, sekä sileämpiä että karkeampia.
Mihin kokoon kannattaa piirtää
Se riippuu julkaisukoosta. Piirrosjälki näyttää aina paremmalta kun sitä pienentää, ja yleensä sarjakuvat piirretään noin kaksi kertaa isommiksi kuin lopullinen julkaisukoko. Normaali pienennys on 70-85%, joista 70% on puolet originaalikoosta. Kannattaa kokeilla kuinka paljon oma jälki kestää pienentämistä. Sarjakuva ei saisi pienentyä liikaa, sillä viivat alkavat kadota ja lukeminen vaikeutuu. Isommalle paperille on helpompi piirtää ja yksityiskohtia saa mahtumaan enemmän. Yleensä piirrän sarjakuvat itse A3 kokoon. Pienemmälle saattaa A4 olla vielä aivan riittävä.
Kuvankäsittely- ja piirustusohjelmat
Käytän väritykseen paljon tietokonetta vaikka minulla onkin hieman ristiriitainen suhde tietokoneväritykseen. Se on toisaalta helppoa mutta toisaalta... Lähes kaikki lähetetään nykyään kuitenkin digitaalisessa muodossa, joten vaikka piirustuksen tekisi kokonaan käsin menee se jossain vaiheessa skannerin kautta näytölle. Itse yleensä piirrän perinteisesti ja sitten skannaan kuvat. Koneella laitan tekstit ja saatan korjailla jotain pientä. Jotkut piirtävät kuvansa kokonaan puhtaaksi koneella.
Millaisen kuvankäsittelyohjelman tarvitsee riippuu siitä, mihin sitä käyttää. Esimerkiksi kylkiäisenä tulevalla Photoshop Elementsillä pärjää suht pitkälle, mutta siitä puuttuvat mm. CMYK, apuviivat ja tekstilaatikot. Jos käyttää piirtopöytää on paineentunnistus pakko olla. Joitakin kelvollisia ohjelmia saa ladattua myös ilmaiseksi, esim Gimp. Ohjelmista en valitettavasti osaa sanoa tämän enempää, mutta menkää Kvaakkiin. ;)
Jos koneella tekee on piirtopöytä (eli kynähiiri, tablet) lähes pakko hankkia. Ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota laatuun ja herkkyyteen. Itse käytin joskus Wacom Volitoa, jolla tekeminen oli yhtä hakkaamista ja painamista, tuloksena käden rasittuminen. Nykyään käytössä on Wacom Intuos ja toimii kuin unelma. (Käsi tykkää.) Halvin ei siis ole tässä tapauksessa kannattavin, ja pöytää ostaessa kannattaa muistaa tarkistaa myös se, toimiiko kynä paristoilla. (Paristokäyttöisistä kynistä on huonoja kokemuksia.)
On makuasia haluaako tussata puhtaaksi luonnosten päälle vai eri paperille. Jos tussaa valopöydän avulla ei tarvitse kumittaa lyijykynäjälkiä ja luonnos säilyy siltä varalta että jokin menee pieleen. Itse tussaan yleensä samalle paperille. Valopöytää tulee silti käytettyä silloin tällöin, esimerkiksi kun joutuu tekemään osan kuvasta uusiksi. Valopöytiä saa myös ostamalla, mutta monet väsäävät sellaisen itse.
Apua, mokasin tussauksen! Mitä nyt?
Piirtäjien originaalit eivät useinkaan ole kovin siistejä. Siellä täällä on korjauksia ja jopa päälle liimattuja lappuja. Jos puhtaaksi piirtäessä sattuu moka, ei hätä ole useinkaan tämän näköinen. Pienet virheet voi helposti peittää ja jos kokonainen ruutu menee pilalle voi senkin tehdä uusiksi. Tällöin ruutu leikataan irti ja alle liimataan toinen paperi tai liimataan uusi ruutu vanhan päälle. Korjailuja saa olla, pääasia etteivät ne näy kopiossa.
Jotkut korjaavat virheet koneella mutta itse tykkään peittää ne originaalista. Vaihtoehtoja ovat esim. valkoinen pullotussi, guassi- eli peiteväri tai akryyli, joita voi lisätä siveltimellä virheen päälle. (Älä käytä tähän parasta sivellintäsi!) Korjauslakasta en itse pidä. Ennen korjailuja kannattaa odottaa, että piirros on varmasti kuivunut. Korjaukset tehdään vasta sitten kun mahdolliset lyijykynäluonnokset on kumitettu pois.
Kaikki materiaali ellei toisin mainittu
Copyright © Aura Ijäs